Tutkijat

FIKSUT KIMALAISET

Mitä älykkyys on? Miksi ja miten se on kehittynyt? Miten elinympäristö ja lajitoverit vaikuttavat eläinten käyttäytymiseen ja kognition evoluutioon? Tällaisia kysymyksiä ratkomme työryhmässäni.

Tutkimuslajina on kontukimalainen. Kontukimalaiset ovat selkärangattomia, pienipäisiä, lyhytikäisiä – ja älykkäitä. Ne oppivat koeoloissa uusia asioita ja kykenevät ratkaisemaan vaikeitakin pulmia hankkiessaan ruokaa (sokerivettä) pesän tarpeisiin. Ne osaavat laskea lukumääriä, suunnistaa monimutkaisissa ympäristöissä ja jopa käyttää työkalua. Kimalaiset suoriutuvat tehtävistä käyttämällä sosiaalista informaatiota, eli ne seuraavat mitä lajitoverit tekevät ja ottavat toisistaan mallia. Emme kuitenkaan vielä tiedä, kuinka paljon ne ymmärtävät tekojensa syy- ja seuraussuhteita. Parhaillaan tutkimme kokeellisesti laboratoriossa, oppivatko kimalaiset tekemään yhteistyötä kerätessään ravintoa ja ymmärtävätkö ne yhteistyön merkityksen. Lisäksi tutkimme, oppivatko kimalaiset käyttämään oikeaa työkalua eri tilanteissa.

Tutkijatohtori, FT Olli Loukola, Oulun yliopisto

__________________________________________________________________________________

HOHDOKASTA TYÖTÄ

Kiiltomadot ovat erikoisia eläimiä. Yleensä luonnossa naaras valitsee puolison ja koiras koreilee, mutta kiiltomadolla tilanne on päinvastoin. Naaras houkuttaa koiraan luokseen valollaan. Loisto kuluttaa kuitenkin energiaa, joten mitä enemmän naaras hehkuu, sitä vähemmän se pystyy tuottamaan munia. Elämä on tasapainoilua resurssien riittävyydestä. Myös kiiltomatojen toukat hehkuvat, mutta ne varoittavat vihreällä valollaan petoja pahasta mausta. Toukat syövät lähes yksinomaan kotiloita.

Tutkimusryhmä selvittää kiiltomatojen valotuotantoon liittyviä ekologisia ja evolutiivisia kysymyksiä. Työskentelemme sekä luonnossa että laboratoriossa, jossa myös kasvatamme kiiltomatojen toukkia ja niiden ravinnoksi kotiloita. Selvitämme lisäksi valosaasteen vaikutusta kiiltomatojen viestintään. Esimerkiksi puutarhan led-valojen loiste vetää koiraita puoleensa ja sekoittaa lähitienoon kiiltomatojen lisääntymisen. Jos kiiltomadot häviävät, puutarhakasveja syövät kotilot puolestaan runsastuvat.

Professori Arja Kaitala, Oulun yliopisto

Lisätietoa kiiltomatotutkimusryhmän Facebook-sivuilta

_____________________________________________________________________________

MUURAHAISKUHINAA

Kuinka kekomuurahaisten pesä toimii? Miten on mahdollista, että luonnonvalinta tuottaa yksilöitä, jotka eivät lisäänny? Miten yhteiskunnan harmonia säilyy, kun yksilöt yrittävät ajaa omia etujaan? Tutkijaryhmä jäljittää muurahaisten evoluutiota tutkimalla niiden käyttäytymistä ja geenejä.

Muurahaiset ovat sosiaalisia, ja keossa elää yksi tai jopa satoja munivia kuningattaria ja satoja tuhansia työläisiä. Nuori kuningatar voi perustaa häälennon jälkeen uuden pesän toiseen paikkaan tai jäädä kotipesäänsä lisääntymään ja kilpailemaan sukulaistensa kanssa. Siten voi syntyä miljoonapäisiä, hehtaarien alalla levittäytyviä muurahaisyhteiskuntia. Polut yhdistävät kekojen verkoston, jota yhteisö puolustaa muukalaisilta. Selvitämme muurahaisyhteiskuntien yhteistyötä ja konflikteja, kuningatarten lentokykyä ja lisääntymisstrategioita sekä niiden syitä ja seurauksia.

Millaisia jälkiä evoluutio jättää geeneihin? Miten uusia lajeja syntyy?  Suomen kekomuurahaislajit ovat syntyneet viimeisen puolen miljoonan vuoden kuluessa, eli ne ovat evoluution mittapuussa nuoria. Lajien perimästä voidaan päätellä, että niiden eriytyminen on vielä kesken. Kekomuurahaiset tarjoavat mahdollisuuden päästä tutkimaan lajiutumista, kun se on meneillään.

Muurahaiset ovat maapallolla ekologisesti erittäin menestyksekäs ryhmä ja ahkeran tutkimuksen kohde. Kansainvälinen yhteistyö tutkimuksessa on tiivistä.

Tutkija, dosentti Heikki Helanterä, Helsingin yliopisto

______________________________________________________________