Kiiltomatokasvatit

Kesäöinä aikuiset kiiltomatonaaraat loistavat. Niiden vihreä valo on kuin majakka, jota kohti suunnistamalla koiras löytää parittelukumppanin. Kiiltomatojen elinolot kuitenkin vaihtelevat. Suomessa kiiltomatojen aktiivinen kausi ajoittuu keskikesän valoisiin öihin. Englannissa taas yöt ovat aidosti pimeitä. Voisiko olla niin, että Suomen kesäöiden valoisuus on vaikuttaneet evoluution kulkuun siten, että englantilaisiin verrattuna suomalaiset naaraat loistavat kirkkaammin ja havaitsevat ne herkemmin?

Oulun kiiltomatotiimissä olemme kasvattaneet suomalaisia ja englantilaisia kiiltomatoja. Tutkimme, vaikuttaako elinympäristön valoisuus niiden kehitykseen ja eroavatko niiden rakenne ja käyttäytyminen toisistaan. Samalla yritämme päästä perille lajiutumisprosesseista. On viitteitä siitä, että kyseessä voisi olla kaksi eri lajia. Meitä kiinnostaa myös, kuinka visuaalisista signaaleista riippuvaiset lajit kykenevät sopeutumaan ihmisten aiheuttamaan valosaasteeseen.

Kotiloita ja kissanmuonaa

Keräsimme munia kasvatuksia varten jo kesällä 2016. Työ on ollut intensiivistä, toisinaan erehdyksiä erehdysten perään, ja aiheuttanut joskus kasvattajalle halun iskeä päätä seinään. Eri kehitysvaiheessa olevien kiiltomatojen kunto kasvatuspurkeissa tarkistetaan päivittäin, ja elinolot pyritään pitämään hyvinä. Rekisteröimme monia asioita, kuten milloin munista kuoriutuu toukkia, milloin toukat koteloituvat ja kehittyvät aikuisiksi ja milloin aikuiset munivat ja kuolevat.

Toukille syötetään yleensä lehtokotiloita. Kotilot kuitenkin loppuivat talven edetessä ja toukkia uhkasi nälkäkuolema. Suureksi helpotukseksi huomasimme, että toukille kelpaa kissanruoka. Toukkien kuolleisuus on suuri. Isoin riski liittyy nahanluontiin, jonka toukka käy läpi monta kertaa ennen koteloitumistaan. Joskus toukka jää jumiin vanhaan nahkaansa ja joskus riesana ovat mullan mukana tulevat pienet ötökät, jotka nekin pitävät kissanruoasta.

Toukat herkuttelemassa.

Loistoloota

Selvitämme laboratoriokokeella, vaativatko englantilaiset naaraat pimeämmät olot loistamisen aloittamiselle kuin suomalaiset. Kokeessa naaraat suljetaan neljäksi tunniksi laatikkoon, jonka sisällä on säädettävät valot. Tietokoneohjelma simuloi valoilla auringonlaskua, ja laatikon katossa oleva kamera ottaa kuvan kahden minuutin välein. Kuvista näemme myöhemmin, milloin naaras alkaa loistaa. Mittaamme loisteen kirkkauden ja värin.

Lopulta naaraalle annetaan koiras. Jos hyvin käy ja lempi leiskuaa, parin päivän sisään purkista löytyy kasa tuoreita munia. Kun munat muutaman päivän kuluttua ovat vahvistuneet, ne lasketaan ja valokuvataan. Kuolleet aikuiset säilömme alkoholiin mahdollisia geneettisiä tutkimuksia varten. Olemme myös lähettäneet koiraiden silmiä tarkempiin rakennetutkimuksiin Ruotsiin.

Huikea vapaus – ja haikeus

Toukkia on jäljellä enää vain muutama kymmen. Yksi kerrallaan ne aikuistuvat ja kuolevat. Työni laboratoriossa lähestyy vääjäämättä loppuaan. Vihdoinkin vapaita viikonloppuja ja lomia! Mieleni perukoissa häilyy silti tunne, jonka lopulta tunnistan ikäväksi. Olen hoitanut näitä veijareita jo kohta kaksi vuotta, ja siinä ajassa on ehtinyt kehittyä vahva viha-rakkaussuhde otuksia kohtaan. Onneksi muut työt kiiltomatojen parissa jatkuvat!

Tutkija, FM Anna-Maria Borshagovski, Oulun yliopisto