Väitellen tohtoriksi

Marraskuussa 2018 sain aikaiseksi väitellä Oulun yliopistossa kiiltomatojen käyttäytymisestä ja lisääntymisen  erityispiirteistä. Se oli kaikkien aikojen ensimmäinen kiiltomatoväitös Oulusta (ja ehkä myös Suomesta).

Julkinen tentti  Niille, jotka eivät ole olleet väitöksessä läsnä: Väitös on noin parin tunnin mittainen julkinen tentti omasta väitöskirjasta. Päähenkilöt ovat väittelijä (minä), jonka vastauksia ja puhumisia tullaan arvioimaan tarkasti väitöksen aikana ja heti sen jälkeen, tiukkoja kysymyksiä esittävä vastaväittäjä sekä kustos, joka koettaa olla nukkumatta. Ennen muinoin (eli jokunen vuosikymmen sitten) ei ollut lainkaan harvinaista, että väitöksen aikana väittelijän ja vastaväittelijän välille puhkesi ilmiriita, jolloin kustoksen tehtävänä oli pitää osapuolet erillään. Nykyään väitökset ovat väitöskirjasta käytäviä ystävällisiä keskusteluja, joiden aikana sekä vastaväittelijä että väittelijä pyrkivät nostamaan väitöskirjasta esiin parhaat puolet. Kustoksen tehtäväksi jää avata ja päättää tilaisuus sekä parhaan kykynsä mukaan olla jäämättä kiinni nukkumisesta.

Koska väitöstilaisuus on julkinen, katsomossakin on yleensä ihan riittävästi porukkaa. Perinteen mukaisesti eturivin valtaavat väittelijän sukulaiset ja perhe. Loppusali täyttyy miten täyttyy ystävistä, työkavereista, opiskelijoista ja muista, jotka syystä tai toisesta päättivät tulla paikalle.

Tilaisuus alkaa, kun päähenkilöt marssivat ovesta sisälle yleisön kunnioittavasti seistessä. Kun kustos on virallisesti avannut tilaisuuden, väittelijä pitää yleistajuisen puheen,  johdannon väitöskirjan aiheeseen. Sen jälkeen vastaväittäjä esittelee väitöskirjan yleistä merkitystä tieteenalalla. Sitten alkaa väittelijän ja vastaväittelijän välinen keskustelu. Yleensä tässä vaiheessa eturivin istujista harva, jos kukaan, on enää kärryillä ja taaemmilla riveillä alkaa näkyä lieviä torkkumisen merkkejä. Eipä se haittaa, sillä väitöskysymykset liittyvät usein väitöskirjan tarkempiin yksityiskohtiin tai vähän monimutkaisempaan tieteeseen. Siten on luonnollista, jos valtaosa kuulijoista putoaa kyydistä.

Yleisökysymykset Keskustelun jälkeen katsomolle avataan mahdollisuus kysymyksiin, mutta perinteen mukaisesti kukaan ei kysy mitään – kaikkihan oli päivänselvää. Kustos silloin lausuu päätössanat ja väittelijä puolestaan kaikkien lempisanat: ”Kahvi- ja skumpptarjoilu, tervetuloa!” Perinteisiin kuuluu myös, että illalla on vastaväittäjän kunniaksi järjestetty juhla, eli tuttavallisemmin karonkka.

Väitöskirjassani tutkin, miten kiiltomadot löytävät ja valitsevat parittelukumppaninsa, mitä loistaminen maksaa ja miten ne kilpailevat toistensa kanssa.

Entuudestaan tiedettiin:
Naaraat loistavat houkutellen koiraita. / Koiraat lentävät etsien naaraita. / Valon tuottaminen kuluttaa energiaa.
TUTKIMUSTENI PERUSTEELLA SAATU LISÄTIETO: 
koiraat suosivat kirkkainta naarasta, koska sillä on eniten munia. / naaraat kisaavat keskenään koiraista, sillä: / mitä kauemmin naaras odottaa koirasta, sitä vähemmän munia se voi tuottaa. 

Yksinkertaistaen voi todeta, että evoluutiossa pärjää parhaiten se, jolla on eniten lapsia. Naaraan tuottama munamäärä on siten kriittinen piirre myös kiiltomadoille.

Koska koiraat suosivat kirkkaimpia naaraita, himmeät ovat välittömästi heikommassa asemassa. Yksi tärkeä tulos oli, että himmeät voivat kuitenkin pärjätä kilpailussa koiraista, kunhan ne vaan siirtyvät vähän kauemmaksi kirkkaista naapureistaan. Silloin koiraat eivät osaa vertailla niitä muihin. Ihmisten parissa tätä voisi verrata siihen, että jos pakenee kaverin kanssa karhua, ei tarvitse olla karhua nopeampi. Riittää, että on kaveria nopeampi. Kiiltomadoille ei ole karhuista haittaa, mutta jos naaras ei saa houkuteltua koirasta päivässä tai parissa, sillä on suuri riski epäonnistua lisääntymisessä.

Yläarvoinen riittää  Vastaväittäjä yhdessä väitöskirjan esitarkastajien kanssa antavat väitöskirjasta arvosanan akselilla hylätty–hyväksytty–kiittäen hyväksytty. Käytännössä ei ole mitään merkitystä, onko väitöskirja hyväksytty vai kiittäen hyväksytty – kunhan on läpi!

Juhani Hopkins, Oulun yliopisto  

Kuva: Turun museokeskus CCBY-ND4.0

Juhani Hopkinsilla on halutessaan mahdollisuus osallistua parin vuoden päästä Oulun yliopiston promootioon, juhlalliseen vihkimistilaisuuteen, jossa tohtori saa arvonsa merkiksi tohtorinhatun ja miekan sekä diplomin.  Oulun yliopiston sivuilla luonnehditaan tohtorinarvon näkyvintä symbolia näin: ”Tohtorinhattu on vapauden merkki ja samalla merkki siitä, että sen kantaja on saavuttanut kansalaisoikeuden tieteen tasavallassa. Hatun muoto on pyöreä, sillä sen kantajan tulee antaa selkeät ja luonnolliset vastaukset hänelle tehtyihin kysymyksiin eikä hän saa saivarrella.” 

Hohdokas saavutus, Juhani Hopkins!

Iiris Kalliola