Yökyöpelit

Kiiltomatotutkijan on ennakoitava vuorokausirytmin muutos ja muutettava päivärytmiään hyvissä ajoin ennen kenttätöiden alkua. Yötyö sekoittaa sisäisen biologisen kellon, joka ajastaa verenkierron, lämpötilan, vireyden ja muut kehontoiminnot. Tutkimusvirettä pidetään yllä monin keinoin.

Tanssi. Tutkimusryhmämme professorilla on ollut tapana etsiä kartalta lähin tanssilava ja tanssia puoleenyöhön asti ennen valohoukutusansojen tarkastuskierrosta. Yhtenä kesänä eräs tiimiläinen järjesti tanssikurssin, jossa opeteltiin muun muassa lindy hopia. Kurssi päättyi tanssiaisiin ja nyyttikesteihin. Tanssi-innon taustalla saattaa olla myös alitajunnassa väikkyvä Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa oleva herkkä kuvaus: ”Kiiltomadot ryömivät yhdeksi palloksi keskelle tanssilavaa ja kaikki istuivat niiden ympärillä syöden voileipiä ja juoden viiniä.”

Ruoka ja rutiinit. Ruokatalkoot ja syömingit ovat tiimiä ja tutkijoiden järjenjuoksua ylläpitävä voima. Yhtenä kesänä leivoimme kymmenkunta kakkua, joiden täytteet vaihtelivat marjasatokauden mukaan. Eräs tiimiläinen toi Tvärminneen mukanaan kasvihuoneen, jossa hän kasvatti muun muassa mansikoita. Hunajaa ja teetä kuluu aina paljon. Sen sijaan oluen ja viinin menekki on vanhempien tutkijoiden mukaan hyvin vähäistä verrattuna 70-luvun kulutukseen.

Minulle mukavin rutiini on ollut käydä pulahtamassa kaverin kanssa meressä kello kahden tai kolmen kieppeillä, sen jälkeen, kun olimme etsineet pari tuntia maastosta kiiltomatoja. Säännöllisten pulahtelujen ansiosta kylmänsietokyky paranee kesän mittaan mukavasti.

Hankoniemi ja etenkin kiiltomatopaikat ovat varsinaista punkkimaastoa. Kaikki ovat ottaneet punkkirokotteen puutiaisaivokuumetta vastaan, mutta borrelioosia vastaan ei ole rokotetta. Aamuyön punkkisyyni on pakollinen rutiini. Punkkikammoni on selvästi lieventynyt kenttätöiden myötä.

Rupattelu, musiikki. Maastohommissa tulee juteltua paljon ja syvällisiä – ja joskus vain niitä näitä, jotta pysyisi hereillä. Valppautta lisää toisinaan jokin luontohavainto, kuten valkolehdokin tuoksu tai lehtokurpan ylilento. Sateella ei mennä maastoon, koska kiiltomatonaaraat eivät silloin loista. Laboratoriossa työskentely sateisena yönä on tunnelmallista. Joskus toisessa tutkimusryhmässä työskentelevä kaveri on käynyt soittamassa huilua. Kun talon muu väki on yöpuulla, tyhjän laboratorion kaikuvilla käytävillä tutkijalta pääsee herkästi laulu.

Vitsit tuntuvat aina niin paljon hauskemmilta pimeässä keskellä yötä. Jos ensimmäinen veto hihitytti, niin toinen aikaansai hervottoman hepulin: Mikä on kiiltomadon lempikauhuelokuva? – Hohto. Entäpä Mitä kiiltomato tekee, kun se juo liikaa viiniä? – Sammuu. 

Lampaiden laskeminen maastossa on ehdottomasti kielletty!

Lepo. Kesän lopulla jokainen löytää ajoittain sisäisen  zombiensa ja tuijottaa eteensä muistamatta  hetkeen missä on. Valvominen saa muistin   temppuilemaan pahasti. Ensimmäisenä   maastokesänä kahden ensimmäisen viikon   jälkeen oli pakko pitää viikonloppu vapaata ja   vain nukkua, koska aloin unohtaa ihan simppeleitäkin asioita.

Onneksi olemme välttyneet vaaroilta  liikenteessä. Hangossa pitää olla öisin tarkkana  muun muassa hirvieläinten ja supikoirien takia,  mutta onneksi niitä on nähty vain riittävän etäältä.

Vaikka yötyö vaatii veronsa, Suomen kaunis kesäyö on kokemisen arvoinen.

Väitöskirjatutkija Anna-Maria Borshagovski, Oulun yliopisto

Kuvat Anne-Maria Borshagovski