Murkkuporukkaurakka

Kaksi ja puoli päivää, kymmenen ihmistä ja 756 koetta. Yhteistyöllä saimme tehtyä kokeen, josta suoriutuminen olisi vienyt yhdeltä ihmiseltä kuukauden.

Tutkimme kekomuurahaisristeymiä, joita näyttää löytyvän Hankoniemeltä kuin mustikoita mättäältä. Kaksi eri lajia, tupsukeko- ja kaljukekomuurahainen, risteytyvät Etelä-Suomessa ja eri alkuperää olevia risteymäpopulaatioita on useita. Miksi ’tupsukas’ ja ’kalju’ risteytyvät? Sitä emme vielä varmasti tiedä, mutta risteymäyksilöt näyttävät pärjäävän joissakin populaatioissa paremmin kuin vanhempainlajit.

Muurahaiset ovat yleensä hyvin tarkkoja pesätovereistaan ja päästävät pesäänsä ainoastaan oman kolonian asukkeja. Muurahainen tunnistaa pesätoverinsa hajusta: sen ulkopinnan hajutunnisteen pitää täsmätä oman pesän hajukoodiin.  Olisiko mahdollista, että risteymät päästävät pesäänsä molempien vanhempainlajien yksilöitä, koska niillä on molempien hajukoodeja? Tätä lähdimme testaamaan kymmenen ihmisen voimin Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle.

Suvaitsevaisuuden testaus Pesätovereiden tunnistamista testataan käyttäytymiskokeella, jossa muurahainen joutuu kontaktiin vieraan lajin tai pesän muurahaisten kanssa. Keräsimme sekä tupsukkaita, kaljuja että niiden risteymiä kolmesta eri populaatiosta yhteensä 27 pesästä. Siirsimme koeareenoille kymmenen pesätoveria kotiutumaan ja rauhoittumaan yön yli.

Seuraavana päivänä osa tutkijoista valmisteli kokeen. Vain he tiesivät, mitä lajia koemuurahaiset olivat. Toiset tiimiläiset puolestaan toimivat havainnoitsijoina. He laittoivat yhden, valkoisella maalitäplällä merkatun koemuurahaisen koeareenalle ja tarkastelivat puolentoista minuutin ajan millaisen vastaanoton tulokas sai. Havainnoitsijat merkitsivät paperille viiden sekunnin välein, miten muurahaiset reagoivat uuteen tulokkaaseen. Havainnoitsija ei siis tiennyt, oliko kyseessä pesätoveri vai eri lajin yksilö.

Kärsivällisyys koetteella Yksi koesessio kesti puolitoista tuntia, ja sen aikana saimme tehtyä 81 koetta. Tämän jälkeen loikoilimme 20 minuuttia auringossa, minkä jälkeen jatkoimme seuraavaan kokeeseen. Työskentely oli monotonista ja hiljaisuus laskeutui huoneeseen jokaisen kokeen alkaessa, mutta vitsit lentelivät väliajalla. Yksi työpäivä venyi puoleenyöhön. Siitä huolimatta mietin noiden parin päivän aikana, voiko tieteen tekeminen olla hauskempaa!

Miltä tulokset näyttävät? Ovatko risteymät vieraita kohtaan sallivampia kuin vanhempainlajien yksilöt? Osittain tulokset tukevat tätä päätelmää. Matemaattista mallinnusta on nyt tarkennettava ja otettava huomioon muutamia muitakin muuttujia ennen kuin tiedämme, ovatko tulokset tilastollisesti merkitseviä. Mielenkiintoista on myös se, ovatko havainnoitsijat yhdenmukaisia havainnoissaan. Näyttää nimittäin siltä, että naishavainnoitsijat tulkitsevat muurahaisten käytöstä herkemmin aggressiiviseksi kuin mieshavainnoitsijat.

FT Jonna Kulmuni, Helsingin  yliopisto

Voit katsoa videopätkän urakasta tästä. Videolla kuuluva piippaus on väliaikamerkki. Käyttäytymishavainnot tehtiin viiden sekunnin välein. Ajattele, jos tekisit tätä kuukauden ajan aamusta iltaan yksin!

Kuvat ja video: Jonna Kulmuni