Luonto nuoteiksi

Olavi Sotavalta oli Oulun yliopiston eläinfysiologian prosessori vuosina 1965–1978. Hän väitteli tohtoriksi hyönteisten lentoäänistä Cambridgessa ja Helsingissä. Lisäksi hän tutki muun muassa hyönteisten lennon fysiologiaa, siilikehrääjäperhosten taksonomiaa ja suurperhosten levinneisyyttä.

Olavi Sotavalta

Bioakustiikan pioneeri  Sotavalta aloitti tutkimuksensa jo yli 70 vuotta sitten, ja tulokset ovat edelleen päteviä ja ajankohtaisia. Nykyiset bioakustiikan tutkijat siteeraavat jatkuvasti hänen tutkimuksiaansamoin jotkut säveltäjät tuntevat hänen työnsä.  Uraauurtavat tutkimukset perustuivat Sotavallan poikkeukselliseen musikaalisuuteen ja absoluuttiseen sävelkorvaan.

Sotavalta lahjoitti tutkimusjulkaisunsa musiikin professori Ilmari Krohnille.

Sotavalta kuvasi yli 200 hyönteislajin lentoäänet vuonna 1947 ilmestyneessä tutkimuksessaan, joka julkaistiin suomalaisessa hyönteistieteellisessä sarjassa.  Tulokset saivat laajempaa julkisuutta viisi vuotta myöhemmin, kun ne ilmestyivät brittiläisessä Nature-tiedelehdessä. Sotavallan perustutkimus luo pohjan myöhemmille soveltaville tutkimuksille. Niiden avulla voidaan esimerkiksi hyönteisiä ja hyönteisyhteisöjä tunnistaa automaattisesti mikrofoniäänitysten perusteella. Pölyttäjähyönteisen lentoäänellä on äskettäin havaittu olevan oma tehtävänsä kukkien ja hyönteisten välisessä symbioosissa.

Testattu taito  Sotavallan poikkeuksellista kykyä määrittää hyönteisiä lentoäänestä testattiin Cambridgen yliopistossa. Hän totesi tehtävän olleen helppo. Jos hänellä oli käytössään äänirauta ja hän tiesi vallinneen lämpötilan, lajin tunnistaminen äänestä oli yksinkertaista. Alla olevasta videosta voit katsoa, kuinka hyvin kolmen kimalaislajin lentoäänet vastaavat Sotavallan antamaa nuottia. Ääni on tuotettu tietokoneen äänisyntetisaattorilla.

Lajilöytö  Vuonna 1962 Sotavalta löysi Enontekiön Lapin tunturipaljakalta pohjansiilikäsperhosen (Acerbia alpina). Sen ainoa aikaisempi löytö Suomesta oli italialaisen tutkimusmatkailijan Giuseppe Acerbin vuonna 1799 tekemä. Sotavalta oli tästä suunnattoman innostunut.  Hän kirjoitti löydöstä ja lajista kuvauksen ja selvitti myöhemmin uudelleen kyseisen perhossuvun systematiikan. Suku sai uudeksi nimekseen Acerbia. Hän myös halusi pohjansiilikkään mukaan muotokuvaansa.

Jorma Ohenojan muotokuva Olavi Sotavallasta. Oulun yliopiston taidekokoelma.
Pohjansiilikäs Oulun yliopiston kokoelmissa.

 

 

 

 

 

Sotavallan nuotinnosta satakielen laulusta.

Satakielitutkija Vaikka Sotavallan pääasiallinen tutkimuskohde olivat hyönteiset, hän julkaisi myös perusteellisen tutkimuksen satakielen laulusta. Kesäpaikassaan Lempäälässä hän kuuli vuonna 1947 ensimmäistä kertaa satakielen laulavan, ja kirjoittaa Luonnon Tutkija -lehteen:”Kesäk. 6. p. klo 22 aikaan kiinnitti huomiotani oudon voimakas, läpitunkevan helähtelevä linnunlaulu. Lähdin ääntä kohti, mutta noin kilometrin verran sain kulkea pitkin ojien ja aitojen vierustoja ja suunnistaa pienien pensaikkojen poikki, ennen kuin pääsin sen, koivikon reunassa olevan pajuviidakon ääreen, josta linnunlaulu voimakkaimpana kuului. Seuraavana iltana samoihin aikoihin laulu jälleen kuului, ja nuottipaperilla ja kynällä varautuneena lähdin kohti pajuviidakkoa. Pari kolme tuntia istuin koivikossa ja tein muistiinpanoja. Samoin menettelin seuraavina iltoina.” Vuotta myöhemmin hän taas kuunteli samalla paikalla satakieltä ja kuvasi lauluista kaikkiaan 14 erilaista teemavariaatiota ja laati lauluista tieteellisen julkaisun.  Loppupäätelmänään Sotavalta arveli, että kahtena peräkkäisenä vuonna Lempäälässä laulaneiden satakielten laulu oli niin lähellä toisiaan, että kyseessä täytyy olla isä ja poika. Tosin myöhemmät satakielitutkijat suhtautuvat päätelmään epäillen, sillä nuoret satakielet eivät yleensä palaa synnyinseudulleen. Sen sijaan saman yksilön laulu saattaa muuttua vuosien välillä jonkin verran. Sotavallan tutkimusten aikaan satakieli oli Suomessa harvinaisuus, eikä kunnollisia rengastustilastoja ollut käytettävissä.

Säveltäjä  Sotavalta oli opiskellut myös Sibelius-Akatemiassa. Hän muun muassa opiskeli sävellystä Aarre Merikannon, Selim Palmgrenin ja Leo Funtekin johdolla.  Sotavalta alkoi säveltää jo kymmenvuotiaana. Monissa sävellyksissä näkyi hänen luonnontuntemuksensa. Hän muun muassa sävelsi V.A. Koskenniemen runoihin ”Maariankämmekkä” ja ”Pääkalloperhonen” pianosäestykselliset yksinlaulut. Sotavallan huolellisella käsialalla tehtyjä partituureja säilytetään Kansalliskirjastossa. Paavo Helistö on tehnyt YLE:lle haastattelun Sotavallan sävellystyöstä. Siitä käy ilmi, että Sotavalta oli myös säveltäjänä edelläkävijä tietokoneen käytössä. Hänen orkesteriteoksiaan on esitetty muun muassa Oulun yliopiston avajaisissa.

Satakielisinfonia  Sotavallan suurin sävellystyö Satakielisinfonia syntyi vuonna 1986 hänen ollessaan jo eläkkeellä eläintieteen professorin työstä. Satakielisinfonian partituurissa on 25 lehteä ja kolme osaa. Ensimmäisessä osassa on neljä aihetta, toisessa kolme ja viimeisessä osassa kolme. Toisen osan aiheista tärkein on pikkolohuilulle ja fagotille sävelletty ”satakieliaihe”, jonka sävelkulku löytyy Lempäälän satakielen laulun variaatioista. Sinfonian viimeinen osa hiljenee lopun neljässätoista tahdissa viulujen, trumpettien ja pasuunoiden vaimenevaksi huminaksi rummun kumistessa hiljaa.


 

Satakielisinfonian partituurin alkutahdit ja toisen osan satakieliaihe.

Matti Nummelin

Kiitos: Dosentti Ilkka Teräs on määrittänyt videon kimalaiset.

Olavi Sotavallan tieteellisiä artikkeleita

Hyönteisten lentoäänistä:

  1. The flight-tone (wingstroke frequency) of insects. Acta Entomol. Fennica 4:1–117.
  2. Flight-Tone and Wing-Stroke Frequency of Insects and the Dynamics of Insect Flight. Nature 170, 1057–1058.

Satakielestä:

  1. Satakieltä (Luscinia luscinia) kuuntelemassa. Luonnon Tutkija 52:22–23. 
  2. Song patterns of two sprosser nightingales. Ann. Finnish Zool. Soc. “Vanamo”, 17. 

Perhostaksonomiasta:

  1. A revision of the genus Hyphoraia Hübner s. lat. (Lepidoptera, Arctiidae). Ann. Entomol. Fennici 31:159–197.