Tuumasta toimeen

Tieteellisen tutkimustyön itu on yleensä havainto. Käyttäytymistieteessä tutkimusaihe versoo yleensä jostakin luonnossa tai koeoloissa havaitusta ilmiöstä. Tutkijaa askarruttaa, mistä ilmiö johtuu, mihin se liittyy ja mitä siitä seuraa. Kokemus, teoria tai villi veikkaus saattavat johtaa oletukseen eli hypoteesiin, jonka mukaan syynä on tekijä X. Miten asia voidaan testata ja ilmiön taustalla olevat syyt todentaa?

On kirjoitettava tutkimussuunnitelma. Sitä varten on käytävä läpi aiheesta aiemmin tehdyt tutkimukset ja teoriat, esitettävä tutkimuskysymykset ja mahdolliset hypoteesit. Sitten on ratkaistava, miten aineisto kerätään ja analysoidaan.

Tutkimuksen toteutukseen ja tiedon keräämiseen liittyy yrityksiä ja erehdyksiä, purkkeja ja purnukoita, piuhoja ja mittalaitteita, valvomista, sadetta ja tuulta. Toisaalta kauniina kesäiltana kiiltomatotutkija saattaa käydä tanssilavalla poistuakseen Tuhkimon lailla puoliltaöin työnsä ääreen.

Aineistonkeruun tuloksena saadaan tuhatmäärin lukuja ja mittausarvoja tilastollisia testejä varten. Joskus saadaan pelkkä vesiperä, kun vaikkapa laitteisto pettää tai sääolot ovat epäsuotuisat.

Teorialähtöisessä tutkimuksessa erilaiset muuttujat vaikuttavat kokeessa lopputulokseen. Selittävää muuttujaa voidaan muokata kokeen aikana. Sellainen on esimerkiksi kimalaistutkimuksissa liikuteltavan pallon väri. Selittävän muuttujan arvo vaikuttaa tutkittavaan muuttujaan, kuten kimalaisten hanakkuuteen siirrellä palloa. Sitten on vielä tekijöitä, väliin tulevia muuttujia, jotka on otettava huomioon koejärjestelyissä ja yritettävä pitää kontrollissa. Esimerkiksi Olli Loukolan tutkimuksissa kentällä palloilee vain kimalaisia, koe kestää joka kerta saman ajan ja toteutetaan aina samoissa valaistus- ja lämpöoloissa.

Joskus tutkimuksen yhteydessä saadaan sattumalta uusi tutkimuslinja ja idea. Koko prosessi on kuitenkin aloitettava alusta, sillä yksittäisen kokeen tuloksia ei voi yleistää. Tarvitaan toistoja toistojen perään, kontrolloiduissa oloissa.

Aineiston käsittelyssä ja tulosten tulkinnassa käytetään hyväksi tilastollisia menetelmiä ja tietokonetta. Näin varmistetaan, että havaitut tulokset eivät ole sattuman satoa. Tulosten tulkinta perustuu paitsi tilastomatematiikkaan myös laajaan ymmärrykseen tieteen teorioista ja aiemmista tutkimuksista.

Ennen kuin tutkimus voidaan julkaista tieteellisessä sarjassa, sen arvioivat riippumattomat kollegat, toiset saman alan tutkijat. Tieteellisen tutkimuksen koejärjestelyjen ja tulosten pitäisi olla tarkkoja ja toistettavia. Tiede on itsekorjautuvaa: jos teoria osoittautuu vääräksi, se hylätään.

Tutkimuksen, opetuksen, yliopiston pakollisten seurantaraporttien ja muun elämän ohessa tutkijoiden on laadittava apurahahakemuksia ja selvityksiä tekemisistään. Työ etenee, kun perustana on innostus, luovuus ja kekseliäisyys.

Iiris Kalliola

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *