_________________________________________________________________________

24.7.2018

KIMALAISVIERAS TUTUKSI

Kimalaisvieras (Volucella bombylans) lentää puutarhassa kuin pienoisdrooni. Se pörrää paikoillaan kolibrin lailla ja säntää sitten tuota pikaa uuteen suuntaan. Katso video tästä. Kimalaista muistuttava kimalaisvieras on kukkakärpänen. Kukkakärpäsillä on yksi siipipari toisin kuin kimalaisilla, joilla on neljä siipeä. Kimalaisvieraan siivet ovat hieman aaltomaisesti kaarevat ja pienen pienten karvojen peittämät. Niihin liittyvät voimakkaat lentolihakset. Siipien matala kahdeksikon muotoinen liikerata mahdollistaa taitavan lennon.

Suomesta tunnetaan noin 350 kukkakärpäslajia. Volucella-suvun liki parin sentin pituiset kolme lajia ovat niistä suurimpia.

Kimalaiskärpäsestä on kaksi värimuotoa. Pörröinen takaruumis on joko valkoinen tai punertava sen mukaan, mitä kimalaislajia se matkii. Aikuinen kimalaisvieras imee mettä kukista, mutta toukat ovat kimalaisten ja ampiaisten pesäloisia. Naaras hipsii muina kärpäsinä kimalaisen pesän pohjalle syömään toukkia ja eloperäistä jätettä.

Ampiaisvieras (Volucella pellucens) on kimalaisvieraan lähisukulainen. Sen toukat loisivat ampiaispesissä. Katso video tästä.

Iiris Kalliola

_______________________________________________________________________________

13.7.2018

STADI VASTAAN LANDE

Ruusuruoho on mesipistiäisten ja perhosten lempikukkia. Kuva: Pentti Sormunen/Vastavalo

Kesäkuun lopulla julkaistiin Englannissa tehty kimalaistutkimus, jossa yhdyskuntien havaittiin voivan kaupungissa paremmin kuin maaseudulla. Tutkimusryhmän vetäjä Elli Leadbeater oli vastaväittäjäni ja mukana oli muitakin kollegoja Lontoon ajoiltani.

Tutkimusta varten luonnosta kerättyjen kontukimalaiskuningattarien perustamia pesäyhdyskuntia sijoitettiin liki 40 eri paikkaan mukaan lukien alueita Lontoon kantakaupungista, esikaupungeista ja Kaakkois-Englannin maaseudun viljelymailta. Yhdyskuntien hyvinvoinnin arviointiperusteina käytettiin niiden kokoa sekä huonon sään varalle varastoidun siitepölyn ja meden määrää. Maaseudun pesiin verrattuna kaupunkikimalaisten pesät tuottivat enemmän lisääntyviä jälkeläisiä ja niissä hääri enemmän työläisiä.

Vihreää aavikkoa Nykyisen tehomaatalouden aikakautena maaseudulla on pölyttäjille tarjolla kukkia liian vähän tai lajisto on yksipuolinen. Kimalaiset tarvitsevat siitepölyä monesta eri kukkalajista saadakseen tarvitsemansa proteiinit. Viljelykasvien kukkavaihe kestää vain lyhyen ajan vuodesta. Lisäksi tehomaataloudessa käytetyt torjunta-aineet (neonikotinoidit) heikentävät jo pieninä pitoisuuksina kimalaisten ravinnonhankintamotivaatiota, mikä saattaa johtaa heikompaan pesintämenestykseen. Tätä on tutkinut Juho Lämsän tutkimusryhmä Oulun yliopistosta, ja työ hyväksytty julkaistavaksi samassa arvostetussa tiedejulkaisusarjassa (Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences) kuin edellä mainittu englantilaistutkimus .

Lontoon kukkaloisto tarjoaa pölyttäjille runsaan ruokapöydän. Puistot ovat hyvin hoidettuja ja niiden istutukset monimuotoisia. Joutomailla ja ränsistyneiden rakennusten katoilla ja seinien raoissa kasvaa monenmoisia kukkia. Vaikka kaupungissa ei voi välttyä ilmansaasteilta, niin hyönteismyrkyiltä ilmeisesti voi. 

Tutkimustulokset eivät päde maailmanlaajuisesti, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa maalaiskimalaiset ovat pärjänneet paremmin. Ja toki Kaakkois-Englannista löytyy varmasti myös niin perinnebiotooppeja, joissa kukilla ja pölyttäjillä on asiat hyvin, mutta tähän tutkimukseen on valittu satunnaisia maatiloja. The Guardian-lehdessä olleen artikkelin mukaan Britannian niityistä ja kukkakedoista on toisen maailmansodan jälkeen hävinnyt peräti 97 prosenttia.

Keltasauramo, puna-apila, masmalo, päivänkakkara, kannusruoho… Myös teiden varsilla monipuolinen kasvillisuus on kestävämpi kuin vähälajinen.

Luonnonkukat kunniaan!  Suomalaiset hoitavat kaupunkien piha-alueita ja puutarhoja vähän liiankin tarkasti. Meillä luonnonkukkia pidetään enemmänkin rikkaruohoina, joita vastaan on taisteltava keinolla millä hyvänsä. Ihmisten yhteiskuntakelpoisuuden mittarina on nurmikon tasaisuus ja lyhyys. Kaupunkien puistosuunnittelijat hoi, luonnonkukat kunniaan!

Tutkijatohtori Olli Loukola, Oulun yliopisto

_________________________________________________________________________

25.5.2018

KIITOS, KIMALAINEN!

Kimalainen pörrää medenhaussa ja kuljettaa samalla siitepölyä kukasta toiseen. Suomen mustikkasato on joinakin vuosina jopa yli 200 miljoonaa kiloa. Kiitos superfoodista, kimalainen!                      Katso video pölytyspuuhasta tästä.

_______________________________________________________________________

11.5.2018

PÖLINÄÄ JA PÖRINÄÄ

Kuva: Matti Nummelin

Pajukoissa häärii talvehtineita ja pesää perustavia kimalaiskuningattaria. Kimalaisen turkkiin tarttuu kukista siitepölyä, jota se harjaa takajalkojen vasuihin ja kiikuttaa sitten arvokkaan proteiinilastin ravinnoksi toukille.

Kimalaiset löytävät kukille niiden tuoksun ja värin avulla. Tutkijatohtori Olli Loukolan laboratoriokokeissa kimalaiset ovat oppimiskokeissa hahmottaneet parhaiten keltaiset ja siniset pallot samanvärisillä alustoilla. Punaisen värin erottavat hyönteisistä ilmeisesti lähinnä vain päiväperhoset. Kimalaiset näkevät punaisissa kukissa vain mustaa.

Medestä kimalainen saa pörräysenergiaa. Loukolan kokeissa parhaana kannustimena on toiminut 30-prosenttinen sokeriliuos. Liian laimea sokerivesi ei motivoi tarpeeksi ja liian vahva taas passivoi koekimalaisia.

Olli Loukolan mukaan kimalaiset hyödyntävät ravinnonhaussa myös tarjolla olevaa sosiaalista informaatiota. ”Kimalaiset ovat uteliaita ja käyvät katsastamassa kukkia, joilla ne ovat havainneet muita pölyttäjiä. Kun jotkin kukat lakastuvat, kimalaiset oppivat nopeasti hyödyntämään uusia, eri värisiä ja muotoisia kukkia. Alati muuttuvien ravintolaikkujen sijainnin ja reitin takaisin pesään ne oppivat seuraamalla maamerkkejä.”

Kuva: Anna Antinoja

Vaikka kimalaisten ei ole luonnossa havaittu auttavan kavereitaan kukkien käsittelyssä, esimerkiksi siirtämällä terälehtiä sivuun päästäkseen mesiaterialle, laboratoriossa ne ovat oppineet työntämään yhteisvoimin ison palikan syrjään saadakseen ruokaa.

Majoitus- ja ravitsemispalvelut 

Kimalaisten pölytyspalvelut ovat elintärkeitä monille luonnonmarjoille ja hedelmäpuille. Kasvihuoneissa esimerkiksi tomaatinviljelijät käyttävät apulaisina tuontikimalaisia. Alle sadalla eurolla Hollannista tilattu kimalaispesä, jossa noin 50 työläistä ja kuningatar, toimii pölytyksessä kuukauden tai pari riippuen siitä, minkä ikäinen se oli saapuessaan. Ilman laatikkokimalaisia joudutaan turvautumaan vaivalloiseen käsinpölytykseen.

Kotipuutarhurin kannattaa suosia hyviksi tunnettuja metisiä kasveja ja luonnonkasveja. Pitkälle jalostetut, koreat kukat kerrottuine terälehtineen voivat olla huonoja mesiravintoloita. Jos kukkalehdet on jalostettu terälehdiksi, ne eivät tuota mettä eivätkä siitepölyä – eivätkä myöskään siemeniä siemensyöjälinnuille.

Luonnossa etenkin erakkomehiläiset ja -ampiaiset ovat hätää kärsimässä hyönteismyrkkyjen sekä elinympäristön laadun heikkenemisen takia. Kimalaisille riittää pesä- ja piilopaikaksi maaonkalo tai puunkolo, mutta niille voi myös askarrella ötökkähotelleja. Ötökkähotelleja käytetään myös eräässä Olli Loukolan Lontoossa toteutettavassa tutkimuksessa, jossa selvitetään, käyttävätkö muurarimehiläiset sosiaalista informaatiota valitessaan itselleen hotellihuonetta (pesäkoloa).

Luontevimmin hyönteisille tarjoaa majoituspalveluja noudattamalla hallittua hoitamattomuutta. Se on puutarhassa siistiä.

Iiris Kalliola

Tietolähteinä olivat tutkijatohtori Olli Loukola ja biologian opiskelija Anna Antinoja Oulun yliopistosta.

________________________________________________________________________

22.3.2018

KIMALAISLABRAN TOUHUJA

Vielä muutama viikko sitten labrassa kävi kuhina ja pörinä, kun pienessä tilassa puuhasteli samalla kertaa parhaimmillaan 20 ihmistä. Gradulaiset Anna ja Ville pyörittivät omia kokeitaan ja kaksi opiskelijaryhmää eläinten käyttäytymiskurssilta keräsi aineistoa itse suunnittelemiinsa kokeisiin. Toinen opiskelijaryhmä tutki kimalaisten kykyä ymmärtää numeroita ja toinen selvitti, näkevätkö kimalaiset optisia harhoja kuten me ihmiset näemme. Vaikka neliöt olivat välillä loppua kesken, oli mukava seurata vierestä, kun motivoituneet opiskelijat ahersivat töidensä parissa hyvässä hengessä. Hyvä meidän joukkue!

Nyt istun labrassa yksin, seuranani vain muutama sata kimalaista. Nuoret keskittyvät nyt testausaineiston analysointiin ja kirjoittamiseen omissa oloissaan. En tässä vaiheessa paljasta tuloksia, mutta sen verran voin kertoa, että kimalaisten osoittamat kognitiiviset kyvyt tulevat koettelemaan ihmiskeskeistä maailmankuvaa oikein kunnolla – halusitte tai ette.

Laboratoriokokeet

Kokeen taustalla oleva tutkimusidea saattaa joskus syntyä puolivahingossa, mutta yleensä taustalla on paljon lukemista, esitelmien kuuntelua ja keskustelua/väittelyä kavereiden ja kollegoiden kanssa. Sitten suunnitellaan, miten tutkimuskysymykseen saadaan vastaus kokeellisesti. Kokeissa kimalaiset haastetaan ratkaisemaan erilaisia pulmia. Pulmien tulee olla ”luonnottomia” eli sellaisia, joita kimalaiset eivät normaalisti luonnossa ratkoisi. Arkipäiväisen pulman ratkaiseminen ei välttämättä kerro älykkyydestä mitään. Tykkään suunnitella kokeet niin, että niitä on myös mielekästä toteuttaa. Jotkut tutkivat, miten kimalaiset etsivät erivärisiä asioita lentoareenan seinältä, mutta minusta on hauskempaa katsoa, kun kimalaiset vetävät köyttä, pyörittävät palloa maaliin tai työntelevät palikoita tieltään. Myös kimalaiset tuntuvat ottavan mielellään vastaan motorisia ja älyllisiä haasteita.

Koekimalaiset

Kokeeseen tarvittavat kimalaiset tilataan suoraan maahantuojalta. Yksi puhelinsoitto, ja parissa päivässä kimalaiset saapuvat pahvilaatikoissa Hollannista. Kätevää! Pahvilaatikoista kimalaiset siirretään puisiin pesälaatikoihin. Se tehdään turvallisesti pimeässä huoneessa punaisen valon alla, sillä kimalaiset eivät näe punaista valoa eivätkä lennä pimeässä. Kimalaisten pesälaatikko kytketään lentoareenaan ovilla varustetulla läpinäkyvällä tunnelilla. Tunnelin avulla voidaan kontrolloida, ketkä pääsevät lentoareenalle ja ketkä takaisin pesään.

Kuoriuduttuaan suuri osa työläisistä alkaa siivota pesää ja hoitaa toukkasiskojaan. Viikon parin kuluttua osa työläisistä alkaa hääriä ravinnonhankkijoina. Juuri näitä yksilöitä testaamme kokeissa, koska ne tulevat yhä uudestaan lentoareenalle hakemaan ravintoa. Saamme selville ravinnonhankkijat, kun laitamme lentoareenalle ruokinta-automaatin ja odotamme, että yksilöt löytävät sen. Merkkaamme kaikki ruokinta-automaatilla käyvät yksilöt ja säännöllisesti ravintoa hankkivat yksilöt saavat numerolapun selkäänsä. Numeroidut yksilöt ovat valmiita treenaukseen ja testaukseen.

Jotta kimalaispesän asukkaat pysyisivät kokeen ajan virkeinä, ne tarvitsevat säännöllisesti sokerivettä (energiaa), siitepölyä (proteiineja) ja valoa. Pesälaatikko on jaettu väliseinällä kahteen osaan. Toisessa osassa sijaitsee itse asunto ja toista puoliskoa kimalaiset käyttävät vessanaan. Vessan pohjalle laitetaan kissanhiekkaa. Aika ajoin vessa siivotaan, koska hoitamaton pesä haisee pahalle, homehtuu ja houkuttelee paikalle kärpäsiä, vahakoisia ja muita kutsumattomia vieraita.

Vaikka kimalaistutkimuksen eri työvaiheet ovat verrattain yksinkertaisia, koko tutkimus on monivaiheinen ja vaatii täsmällisyyttä, kärsivällisyyttä ja hyvää pörinänsietokykyä.  

Olli Loukola

VIDEO: PALKINTO KANNUSTAA KIMALAISTAKIN

Opiskelijoiden tekemä video havainnollistaa, kuinka kimalaiset oppivat erottamaan lukumääriä: mitä enemmän ruokintapurkissa on pisteitä, sitä makeampaa lientä sieltä löytyy. Purkit sijoitettiin sattumanvaraisesti päivittäin. Lopuksi kimalaiset testattiin Y-tunnelissa ja palkittiin mahdollisesti oikeasta valinnasta. Pieni pää toimii!