Apurahaa, mahtavaa!

Väitöskirjatutkijat Lotta Kaila ja Christina Elgert. Kuvat: LK ja CE.

Tällä viikolla Ötökkäakatemiaan kantautui mainio uutinen: Maj ja Tor Nesslingin säätiö on myöntänyt Christina Elgertille ja Lotta Kailalle apurahan väitöskirjatyötä varten.

Christina Elgert:

Tutkin valosaasteiden, eli keinotekoisten valolähteiden, vaikutuksia eläimiin ja erityisesti kiiltomatoon. Valosaasteen lisääntyminen on ongelma, koska se hävittää luonnollista pimeyttä ja aiheuttaa yöllisen ympäristön pirstaloitumista. Kiiltomato on pimeydestä riippuvainen laji: kiiltomatonaaras loistaa kesäyössä houkutellakseen lentäviä koiraita luokseen. Työssäni selvitän, miten valosaaste vaikuttaa kiiltomatojen käyttäytymiseen ja kykyyn löytää toisensa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, josta on hyötyä valaistuksen ja suojelutoimien suunnittelussa, sekä lisätä tietoisuutta valosaasteesta.

Olen ensimmäisen vuoden väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston luonnonvaraisten eliöiden tutkimuksen tohtoriohjelmassa (LUOVA). Väitöskirjatutkija on jatko-opiskelija, joka ei siis saa opintotukea. Tämä tarkoittaa, että rahoitus on yleensä järjestettävä itse, esimerkiksi hakemalla apurahaa. Vaikka Suomessa apurahaa voi hakea monelta eri taholta, onnistumisprosentti on yleensä aika pieni. Välillä käy myös niin, että kaikin tavoin lupaava projekti jää ilman rahoitusta ihan vain sen takia, että hyviä hakemuksia on enemmän kuin on mahdollista rahoittaa.

Apurahapäätöksen odottaminen on aina hyvin jännittävää! Samalla kun pelkää kielteistä päätöstä, elättää mielessään pientä toivon kipinää. Näissä tunnelmissa oltiin tiistaiaamuna, jolloin Nesslingin säätiön päätökset oli luvattu julkaista. Junassa istuessani sähköpostiin tupsahti viesti otsikolla ”Onnea! Congrats!”. Olo oli aivan epätodellinen: olin saanut myönteisen päätöksen! Seuraavan kolmen vuoden ajan minun ei tarvitse stressata rahoitusta, vaan voin keskittyä täysin tutkimukseeni. Tunnen myös saaneeni tunnustuksen siitä, että teen merkityksellistä ja tärkeää työtä.

Iso kiitos Nesslingin säätiölle! Tsemppiä kaikille, jotka ovat hakemassa apurahaa ja jo jännittävät rahoituspäätöksiä! 

Kuningatarkakku.
Kuva: Anna-Maria Borshagovski

Lotta Kaila:

Tutkin pölyttäjähyönteisiä, koska ne ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Niiden varassa on monen luonnonvaraisen kasvin lisääntyminen ja viljelykasvin sadontuotanto. Tutkimukseni avulla saamme paikattua pölyttäjien suojelun kannalta merkittäviä tietoaukkoja. Tutkimusaukkoja löytyy muun muassa torjunta-aineiden määristä luonnonvaraisissa pölyttäjissä ja näiden määrien vaikutuksista luonnonvaraisiin pölyttäjiin.

Työssäni tutkin, kuinka paljon pölyttäjät altistuvat torjunta-aineille Suomen maataloudessa. Tutkin myös, miten nämä pellon pölyttäjistä todetut torjunta-aineet vaikuttavat kimalaisten oppimiskykyyn ja ruoanhankintaan. Kimalaiskokeet teen laboratoriossa, mikä tekee tutkimuksestani entistäkin mielenkiintoisemman. Tutkimukseni on nimittäin ensimmäinen, joka yhdistää peltokokeet ja kimalaisten oppimiskykyyn sekä ruoanhankintaan liittyvät laboratoriokokeet.

Haluan kiittää koko sydämestäni Nesslingin säätiötä myönnetystä apurahasta. Toiminnallaan säätiö tukee luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää tutkimusta. Myönnetty apuraha on ennen kaikkea viesti siitä, että pölyttäjätutkimusta arvostetaan. On motivoivaa tietää tekevänsä tärkeää työtä!

Kuva: Iiris Kalliola