Unni Pulliainen puolusti Biocenter Viikissä järjestetyssä väitöstilaisuudessa menestyksekkäästi väitöskirjassaan esittämiään tieteellisiä tuloksia ja niistä vedettyjä päätelmiä. Tapahtuma oli tutkijayhteisössä odotettu, ja ennen tilaisuuden alkua Viikin Biocenterissä vallitsi iloinen hälinä ja levoton innostus. Yleisön joukkoon oli kokoontunut muurahaistutkijoita eri yliopistoista, Ötökkäakatemiasta tutuista muun muassa Heikki Helanterä, Pekka Pamilo, Perttu Seppä, Jonna Kulmuni, Emma Vitikainen, Sanja Hakala, Ina Satokangas … Tilaisuuden kokoonpano oli juhlava ja kannustava nuoremmillekin tutkijoille!

Muurahaispesän toiminta on kiehtova tutkimuskohde. Muurahaisyhteiskuntaa kuvataan superorganismiksi, sosiaaliseksi yksiköksi, jossa vallitsee tarkka työnjako, myös lisääntymisessä. Työläiset eivät itse lisäänny, mutta ne hyötyvät auttamalla sukulaisiaan. Ne puolustavat pesän asukkaita ja resursseja häätämällä pois tunkeilijat, jotka useimmiten ovat aikuisia muurahaisia. Asukkaat haistelevat tuntosarvillaan ja erottavat sukulaiset vieraista niiden pintaa peittävien aineiden perusteella. Unni Pulliainen selvitti jälkeläisten tunnistamista kahdella suomumuurahaislajilla.

Muurahaisen toukka muna-aterialla. Kuva: Pulliainen et al. 2019, Proceedings of the Royal Society B.

Vaivihkainen vastaisku loisia vastaan

Muurahaisyhteiskuntien uhkana ovat sosiaaliset loiset. Vieras muurahaislaji saattaa yrittää vallata pesän ja vieras kuningatar yrittää täyttää sen omilla jälkeläisillään.

Unni selvitti mustamuurahaisella (Formica fusca) ja karvaloviniskalla (Formica exsecta) tehdyillä kokeilla, miten aikuiset ja toukat käyttäytyivät muita jälkeläisiä – munia, toukkia ja koteloita – kohtaan. Pystyvätkö toukat erottamaan munat niiden alkuperän mukaan? Tunnistavatko työläiset, mitkä kotelot ovat oman pesän ja mitkä vieraan pesän jälkeläisiä? Miltä kotelot tuoksuvat? Unni tutki myös jälkeläisten pinnan molekyylejä sekä niiden aistinbiologiaa. Aiemmin ei ole tiedetty mitään siitä, miten muurahaistoukat aistivat ympäröivää maailmaa.

Tuore väitöskirja antaa vahvoja näyttöjä siitä, että myös yhteiskuntahyönteisten jälkeläiset voivat aktiivisesti osallistua pesän puolustamiseen. Unni on avannut väitöskirjatyönsä kysymyksenasettelua ja koejärjestelyjä Ötökkäakatemian blogissa Toukkien torjuntajoukot.

Helsingin yliopiston linkistä voit lukea väitöskirjan The scent of brood recognition in Formica ants tiivistelmän. Väitöskirjan englanninkielistä tiivistelmää seuraa suomenkielinen yhteenveto. Klikkaa tästä.

Erityismaininta väitöskirjan lämpimistä kiitosriimeistä!

Iiris Kalliola

Categories: