Kekomuurahaisia. Kuva: Lotta Sundström

Evoluutiobiologi Jonna Kulmuni ratkoo työryhmineen risteymämysteeriä Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Kekomuurahaisten yhteiskunnista paljastuu yhä uusia, kimurantteja piirteitä. Klikkaa video tästä.

Geneettiset tutkimukset lähialueen kekomuurahaispopulaatiosta osoittivat pesien koiraiden ja naaraiden välillä sellaisia eroja, joiden ei pitäisi olla mahdollisia. Populaatiot olivatkin kahden lajin, kaljukekomuurahaisen ja tupsukekomuurahaisen, risteymiä!

Tutkijoiden kärsivällisyys oli kesällä koetuksella, kun he testasivat muurahaisten suvaitsevaisuutta vieraita kohtaan. Luonnossa muurahaiset päästävät pesäänsä yleensä ainoastaan oman kolonian asukkeja, jotka ne tunnistavat hajusta. Kokeilla selvitettiin, olisiko mahdollista, että ”kaljutupsukkaat” ovat vieraita kohtaan sallivampia kuin vanhempainlajien yksilöt ja päästävät pesäänsä molempien lajien yksilöitä, koska niillä on molempien hajutunnisteita? Katso artikkeli Murkkuporukkaurakka tästä

Erityisen outoa luonnonpesissä on, että naaraat ovat risteymäjälkeläisiä mutta koiraat eivät ole. Luonnonvalinta näyttää jostakin syystä suosivan naarasristeymiä. Monet naaraissa yleiset geenimuodot puuttuvat koiraista kokonaan. Aiemmassa tutkimuksessa on selvinnyt, että tiettyjä geenimuotoja kantavat koiraat kuolevat kehityksensä alkuvaiheessa.

Miten käy, jos risteytyminen on eduksi toiselle sukupuolelle mutta haitaksi toiselle? Parinvalintakokeella yritetään selvittää, koettavatko koiraat ja naaraat aktiivisesti välttää tai suosia risteytymistä. Klikkaa video tästä.

Kohtapuoleen alkavat parinvalintakokeeseen liittyvät laboratoriotyöt: DNA:n eli perintötekijät sisältämän aineksen eristäminen muurahaisten soluista. Pysykää kanavalla!

Tämän tyyppisillä tutkimuksilla saadaan lisätietoa siitä, miten uusia lajeja syntyy.

Iiris Kalliola

Categories: