Elämän verkko – Luonnon monimuotoisuutta etsimässä, toimittanut Hanna Mattila, Gaudeamus 2020, 333 sivua.

Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus on kukoistavan elämän perusta. Elonkirjo takaa meille puhtaan ilman, veden ja ravinnon. Uuden uutukaisessa kirjassa Elämän verkko biodiversiteetin asiantuntijat kertovat yleistajuisesti monesta näkövinkkelistä, miksi biodiversiteettiä tarvitaan ja miten sitä voidaan lisätä.

Elämän verkko kertoo paljon myös hyönteisistä.

Marjaana Toivosen kirjoittamassa luvussa Luonnon palvelut lautasella hyönteiset pääsevät päärooliin. Ateria ilman hyönteispölytteisiä kasveja tuntuisi useimmista ankealta. Kasvikunnan tuotteista lautaselle päätyisi lähinnä viljaa ja perunaa. Monet monituiset vihannekset, hedelmät, marjat, pähkinät ja kasviöljyt puuttuisivat. Päiväkahvit ja iltateet jäisivät juomatta. Kolme neljäsosaa maailmassa viljeltävistä kasvilajeista tarvitsee eläinpölytystä tai hyötyy siitä.

Suomalaisista viljelykasveista esimerkiksi rypsin, rapsin, härkäpavun, kuminan ja tattarin sadot ovat riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Jotkin lajit tarvitsevat hyönteisiä kipeämmin kuin toiset. Omenasadon voi menettää kokonaan ilman hyönteisten toimittamaa ristipölytystä. Useat muutkin viljelykasvit ovat riippuvaisia pölyttävistä hyönteisistä. Esimerkiksi sipuli ja porkkana tarvitsevat pölyttäjiä siementen tuottamiseen.

Hyönteisten työurakka on valtava. Kannattaa pysähtyä hetkeksi kukkivan pellon laitaan. Yhdelle peltohehtaarille mahtuu miljoonia härkäpavun kukkia tai kymmeniä miljoonia rypsin kukkia. Pölyttäjien on toimittava ripeästi, jotta pölytys onnistuisi. Kukinta kestää vain viikon tai pari. Kannattaa pitää mielessä, että luonnonvaraisten pölyttäjäpopulaatioiden on löydettävä ravintoa myös ruokakasvien kukinta-ajan ulkopuolella, jotta ne olisivat valmiina tarjoamaan ekosysteemipalvelujaan tulevinakin vuosina.

Toivonen muistuttaa, että luonnonvaraiset pölyttäjät ovat vähentyneet ainakin läntisessä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Maatalousympäristöt ovat käyneet entistä yksipuolisemmaksi ja pölyttäjiin vaikuttavia torjunta-aineita käytetään entistä enemmän. Toivonen huomauttaa, että esimerkiksi pahamaineisimpiin rikkakasveihin luettu pelto-ohdake on erinomainen ravintolähde pölyttäjille.

Kukkiva rypsipelto, jonka laidalla kukkivia luonnonkukkia.
Rypsipellossa yhdellä hehtaarilla on kymmeniä miljoonia kukkia. Ne kaikki pitäisi ehtiä pölyttämään kukinnan aikana. Pölyttäjät tarvitsevat ruokaa myös silloin, kun pelto ei kuki. Kuva: Matti Nummelin

Toivonen kertoo Englannissa tehdystä tutkimuksesta, jossa peltojen heikkokuntoisia laitoja jätettiin viljelemättä. Viljelemättömille alueille kylvettiin heiniä ja leveälehtisiä kukkakasveja tarjoamaan ravintoa ja suojaa erilaisille selkärangattomille eläimille ja linnuille. Tulokset olivat vaikuttavia. Peltojen viljellyillä alueilla vehnän, rapsin ja härkäpavun sadot lisääntyivät niin paljon, että kokonaissadot olivat yhtä suuria kuin pelloilla, jotka viljeltiin reunoja myöten. Viljelemättömät reunakaistat lisäsivät pölyttäjähyönteisten ja tuholaisia syövien hyönteisten määriä pellolla, joten hyvät satotulokset olivat yhteydessä ainakin pölytyksen ja tuholaisten biologisen torjunnan paranemiseen.

Toivonen kertoo, että me voimme myös muuttaa ruuantuotantomme pölyttäjiä suosivaksi. Keinot tähän tunnetaan varsin hyvin. Pölyttäjäystävällisestä viljelymaisemasta löytyy monipuolinen valikoima eri aikoihin kukkivia luonnon- ja viljelykasveja ja lisääntymis- ja talvehtimispaikkoja tarjoavia viljelemättömiä alueita. Lisäksi pölyttäjille haitallisten torjunta-aineiden käytöstä tulee luopua.

Hyönteiset saavat sivuosan monessa muussa kirjan luvussa. Johdannossa Hanna Mattila ja Jari Niemelä kertovat muun muassa, että ilmaston lämpenemisen myötä eteläisiä hyönteislajeja leviää Suomeen, ja osa niistä on tuholaisia. Lämpimän kesän 2018 aikana massoiksi lisääntyneet kirjanpainajat – jotka nimestään huolimatta kuuluvat kovakuoriaisiin – uhkasivat terveitäkin kuusia ja nakersivat siten koko metsätalouden perustaa. Raisa Mäkipää nostaa Monimuotoisen metsän hyödyt -luvussa esiin hyönteisten tärkeän merkityksen metsämarjojen pölyttäjinä. Hyönteisiä ja niiden toukkia ei pidä unohtaa myöskään lahopuun asukkaina ja esimerkiksi tikkojen ravintona.

Pölyttäjiä voidaan auttaa myös kaupungeissa. Marja Mesimäki kollegoineen kirjoittaa Lajirunsautta katoille -luvussa, kuinka pölyttäjät kiittävät viherkatoista, joilla kasvaa runsaasti eri aikaan kukkivia mesikasveja.

Kelopuu, jossa näkyy hyönteisten tekemiä reikiä ja tikan hakkaamia koloja.
Lahopuu on ravintona monelle hyönteiselle, ja ne ovat puolestaan ruokana monelle selkärankaiselle. Kuva: Matti Nummelin

Vaikka hyönteiset eivät olekaan teoksen pääosassa, ilman niitä elonkirjon toiminta sakkaa ja ihmiskunnan saamat ilmaiset ekosysteemipalvelut tyrehtyvät.

Matti Nummelin

Eläintieteen dosentti, yksi Elämän verkko -kirjan 43 kirjoittajasta

Categories: