Mehiläistarhauksen talvi

Kirjoittajan tarhamehiläispesät kesällä ja talvella. Pesät sijaitsevat Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa vierailijat voivat kesäisin seurata mehiläisten puuhia. Kuvat: Anna-Maria Borshagovski

Ilmojen kylmetessä ja iltojen pimetessä luonto valmistautuu talvilepoon. Talvilepo ei koske väitöskirjatyöntekijää, ja työn vastapainona on hyvä olla harrastuksia. Niinpä viime keväänä tilaisuuden tullessa aloitin jo kauan haaveilemani mehiläistarhauksen. Työnä ötökät, harrastuksena ötökät. Mikäs sen mukavampaa.

Kesä on mehiläistarhauksen kiivainta aikaa. Pesän hoitotoimia ja hunajan korjuuta riittää. Työ on kuitenkin paljon monipuolisempaa, ja sitä on tarjolla läpi vuoden.

Pesä pienemmäksi

Mehiläispesä koostuu päällekkäin asetetuista pesälaatikoista. Sadonkorjuun jälkeen loppukesällä mehiläispesän kokoa pienennetään vähentämällä niiden määrää. Usein jäljelle jätetään vain yksi pesälaatikko. Mehiläiset eivät horrosta talvisin vaan kerääntyvät tiiviiksi palloksi kuningattaren ympärille. Ne lämmittävät toinen toisiaan värisyttämällä siipiään. Pieni tila on helpompi pitää lämpöisenä kuin avara asunto, ja paleltumisriski on pienessä pesässä pienempi. Pesälaatikon on myös hyvä olla eristetty.

Makeaa talviravintoa

Mehiläisille annetaan sokerivettä varastoitavaksi talven varalle. Mehiläiset hakevat sitä pesän päältä ruokintalaatikosta, kuljettavat sen vahakennoihin, missä se saa kuivua ja sitten mehiläiset peittävät varastokennon vahakannella. Lisäksi niille voi jättää myös vähän hunajaa ja siitepölyä. Tarhaajat kiistelevät toisinaan kiivaastikin siitä, soveltuuko hunaja mehiläisille talviruoaksi. Mehiläiset eivät ulosta pesään, vaan ne pidättelevät talvella kertyneitä kuona-aineita kevään ensilentoon, ns. puhdistautumislentoon, asti. Väitetään, että mehiläisen ruoansulatuksessa hunaja on sokerivettä hankalammin käsiteltävää ainetta ja mahdollisesti vahingollista mehiläisten terveydelle, kun pesästä ei voi poistua ulostamaan tarpeen tullen.

Varroapunkki

Toimet varroan varalta

Varroapunkki (Varroa destructor) on mehiläisten ulkoloinen, joka syö mehiläisten rasvakudosta heikentäen niiden kuntoa. Pahasti varroan valtaama pesä tuskin selviää talven yli. Mehiläisille tehdään punkkitorjunta usein elokuussa ja seuraavan kerran marras-joulukuussa (säistä riippuen). Torjunnassa käytetään muurahaishappoa tai tymolia (ajuruohoista, mm. timjamista saatavaa ainetta).

Talvella pesärauha

Talvella mehiläisten annetaan olla rauhassa. Tarhaajan kannattaa varmistaa, että ilmanvaihto pelaa eikä esimerkiksi lumi tuki lentoaukkoa. Lunta voi käydä lapioimassa pesien ympärille lisäeristeeksi. Hunaja ja mehiläisvaha maistuvat hiirille, tikoille ja tiaisille, ja siksi lentoaukon eteen kannattaa laittaa esteet.

Talvella tarhaajalla on aikaa pestä ja huoltaa pesäkalusto ja työvälineet. Hyvällä hygienialla estetään, etteivät joissakin pesissä mahdollisesti lymyävät taudinaiheuttajat leviä terveisiin pesiin.

Mehiläispesän pohja ja katto saivat uuden maalipinnan. Kuva Juhani Hopkins
Pesään nikkaroidaan uutta irtokehää, jonka varaan mehiläiset rakentavat vahakennonsa. Kuva Anna-Maria Borshagovski

Mehiläistarhaajana pääsee myös nikkaroimaan, korjamaan kalustoa ja rakentamaan uutta, kun tarhaaja innostuu haaveilemaan lisäpesistä seuraavana kesänä. Vanhat, pesistä poistetut vahakennostot sulatetaan ja puhdistetaan. Vahan kierrätys on toivottava toimenpide riippumatta pesän koosta. Mitä tummempi vahakakku on, sitä enemmän se sisältää likaa ja voi sisältää taudinaiheuttajia. Tummat vahakakut voi itse sulattaa ja putsata ja puhtaan vahan myydä vahavalimolle, missä niistä tehdään uusia vahapohjukkeita, tai vahan voi ottaa suoraan omaan käyttöön. Pesälaatikoihin on myös rakennettava uusia kehiä, joiden varaan rakennetaan uutta kennostoa seuraavana kesänä.

Kaiken syystyötohinan ja pimeän talven keskellä kannattaa myös muistaa nauttia omien pörriäisten uutterasti keräämästä sadosta. Voiko olla parempaa kuin lämmin teekupponen ja lusikallinen ikiomaa hunajaa!

Anna-Maria Borshagovski, Oulun yliopisto

Mehiläispesän malli ja ”Akateeminen hunaja” kiinnostivat kovasti kävijöitä Oulun yliopiston Tutkijoiden yössä syyskuussa 2019. Kuvat Iiris Kalliola