Ötökkäakatemian tutkija ryhmäkuvassa.
Konnevedellä 2019. Kuva Matti Nummelin

Vuonna 2019 Ötökkäakatemian tutkijat keräsivät tutkimustietoa, vierailivat kouluissa ja yleisötapahtumissa, tekivät uusia havaintoja, keräsivät paljon tiedonjyviä ja viskasivat syrjään jokusen akanan. Myös erheet ja myttyrät vievät kehitystä eteenpäin.

Pölyttäjien tilanne on ollut laajalti esillä mediassa ja Olli Loukolan tutkijaryhmä ahkeroi. Anna Antinojan valmistujaistunnelmat tiivistää Matka maisteriksi. Hyvä, hyvä! Kimalaisia tutkiva Emma Heinänen oli tuloksekkaasti Vastamyrkyn jäljillä, ja hän sai tutkintonsa valmiiksi. Gradua pukkaa.

Tieteiden talossa vietettiin maaliskuussa Pölyttäjäiltaa Kimalaisen kyydissä, ja syksyn ylioppilaskirjoitusten yksi Psykologian yo-tehtävä liittyi Olli Loukolan kimalaistutkimuksiin. Elokuun lopussa oli Korkeasaaren pölyttäjäpuiston avajaiset ja Päivä pölyttäjäpuistossa sujui tutkijoilta rattoisasti yleisön parissa kimalaisten käyttäytymistutkimuksia esitellen ja hyönteisiä haaveillen.

Kimalistiimi: Olli Loukola, Lotta Kaila ja Emma Heinänen.

Uusia tutkimusmenetelmiä Kimalaisten akustinen kommunikointi kiinnostaa Olli Loukolaa. Ääni- ja lentotunnistus tulee paranemaan bioakustiikan myötä, ja älykäs konekuulo kykenee rekisteröimään Pörinäviestintää. Petri Niemelä lähetti Tutkijaterveiset Saksasta. Hän tutkii, miten yksilöiden väliset sosiaaliset kontaktit voivat vaikuttaa suuresti käyttäytymisen evoluutioon. Hyönteistutkimuksiin tullee tulevaisuudessa enenevässä määrin käyttöön yksilöiden seurantajärjestelmiä, jotka perustuvat RFID-tekniikkaan, yksilöllisiin tägeihin, tunnisteisiin ja antenneihin, joiden avulla yksilöiden liikkeitä ja kontakteja voidaan seurata.

Avainlajeja Muurahaiset muokkaavat maata, vähentävät happamuutta, levittävät siemeniä, pitävät tuholaisia aisoissa… Muurahaispesä on hienosti toimiva sosiaalinen yksikkö. Se pitää huolta omistaan ehkäisemällä vaaroja ja poistamalla uhkia monin tavoin. Sosiaalinen immuunipuolustus, toimiva jätehuolto eli Hyvä pesähygienia on kaiken a ja o haitallisten pieneliöiden torjunnassa. Toukkien torjuntajoukot iskevät vieraan pesän sosiaalisia loisia vastaan popsimalla loisivan kuningattaren jälkeläisiä suuhunsa. Unni Pulliaisen tuore väitöskirja käsittelee myös tätä aihetta. Onneksi olkoon, tohtori! Monet muutkin hyönteiset, kuten mäntypistiäisten toukat, puolustautuvat porukalla petoja vastaan. Carita Lindstedt Jyväskylän yliopistosta kertoo, Miten Puolustusyhteistyö on kehittynyt ja mitä kustannuksia siitä koituu? 

Muurahaisilla ainoastaan kuningatar voi perustaa uuden pesän. Sanja Hakala tutkii väitöstutkimuksessaan muurahaisten lentämistä ja levittäytymistä. Hei, levitäänkö lentämällä – vai kannattaisiko sittenkin jäädä kotimonarkiksi. Ystävänpäivänä tutkija voi nähdä sydämiä vaikka muurahaisten muskeleissa: Herttaista päivää!

Heikki Helanterän tutkimusryhmä selvittää mustamuurahaisen kuningatarten jälkeläistuottoa. Hakkuualan kuningattaret poimittiin pesästä pesuvatiin, siitä ämpärin ja laatikon kautta purkkiin ja petrimaljalle mikroskoopin alle – siinä huippututkimuksen ainekset! Tutkimusryhmä sai apuvoimia Saksasta, vaihto-opiskelija Onur Göktürk, Opiskelija kv-tutkimuksessa. Kaiken kaikkiaan opiskelijavaihdon on todettu rikastuttavan tiedeyhteisöjä, ja moni vaihto-opiskelija on voinut todeta, että kyllä on Erasmus – plussan puolella.

Miten saadaan selville, paljonko muurahaispesässä on asukkaita? Emma Vitikainen täppää rutiinilla Maalia kitiiniin ja ottaa merkintä-uudelleenpyynti -menetelmän käyttöön.

Muurahaistiimi Heikki Helanterä, Sanja Hakala, Jonna Kulmuni, Lumi Viljakainen, Lassi Tolonen, Ida Holmberg.

Geenitutkimuksia Muurahaisten evoluutiobiologisissa tutkimuksissa otetaan Perimä syyniin. On mielenkiintoista Selviääkö risteymämysteeri? Löytyykö taustalta eroja lämmönsiedossa? Kuumuus koettelee.

Jonna Kulmunin tutkimusryhmä ratkoo peruskysymyksiä.

Tvärminnen saaristossa tutkittu muurahaisia jo vuosikymmenten ajan. Paria sataa loviniskamuurahaispesää on seurattu yli 20 vuoden ajan tutkimalla niiden kelpoisuutta ja asukkaiden sukusiitosastetta. Sisäsiittoisuus on vuosien kuluessa lisääntynyt ja muurahaisprofessorin Lotta Sundström esitti huolensa pesien kohtalosta pirstoutuneessa elinympäristössä, sillä Sukusiitos heikentää.

Yliopistonlehtori Perttu Seppä Helsingin yliopistosta selvittää muurahaisten levittäytymistä tarkastelemalla Geenimerkkejä häälennolla. Mats Ittonen tutki gradutyötään varten levittäytymistä ja aggressiota kaljuloviniskamuurahaisten superkoloniassa. Hän pääsi tutkintomaaliin Tuhannen keon kautta. Onnea!

Oulun yliopistossa tutkitaan Lumi Viljakaisen johdolla muun muassa argentiinanmuurahaisen perimää. Lassi Tolonen tutki immunogeenien merkitystä argentiinanmuurahaisten puolustuskykyyn. Gradua pukkaa. Ida Holmbergin Megadatagradu valmistui. Onnea, maisteri!

Kiiltomatotutkimusryhmän kenttätiimi vuonna 2019: Christina Elgert, Arja Kaitala, Timo Piepponen, Otso Valkeejärvi ja Topi Lehtonen

Valoa kohti Kevättalvella mentiin Valoa kohti. Anna-Maria Borshagovski kirjoitti bioluminenssista, muun muassa kiiltomadoista, peikonkullasta ja vedensäihkystä.

Kesäkuussa kuljettiin kiiltomatotutkija Timo Piepposen kanssa Vaarallisella tiellä. Todettiin, että näidenkin kovakuoriaisten kannattaa pysyä ajoneuvoista mahdollisimman etäällä, mutta tutkittavaksi jää, miten sijoittua maastossa suhteessa lajitovereihin. Liki vai loitolle? Tästä tulee hyvä vuosi, mikäli uskomme, että Juhannusmato on onnentuoja.

Kesäyössä oli hienoa viettää Otto Valkeeniemen kanssa Yö altailla ja seurata, kun Christina Elgert testasi, miten toimii Luomuloisto keinovalossa. Topi Lehtonen asetteli kiiltomadot Kilpailuasemiin! tutkiessaan eri tekijöiden vaikutuksia naaraiden lisääntymismenestykseen. Kiiltomatotutkija Juhani Hopkins saavutti akateemisen etapin ja eteni Väitellen tohtoriksi. Loistavaa!

Uusi yritys Vuoden 2018 kesällä Jason Rissasen tekemissä muurahaiskokeissa ilmeni liikaa muuttujia, ja niinpä Itselääkintäkoe sai kesällä 2019 yksinkertaisemman toteutuksen. Jason selvitti, käyttävätkö muurahaiset härkäpavun erittämiä stressiaineita omaan puolustukseensa torjumaan sienitautia.

Kiiltomatojen kimppakämppäkin kannattaa testata etukäteen, koeasuttaa ja tehdä pilottikokeita. Tutkijan on oltava valmis muuttamaan koeasetelmia. Monesti tarvitaan Koeasetelman tuunaus.

Kesäkuun puolessavälissä Eläinmuseon hyönteispäivillä koettiin Hyönteisten hurmaa. Suuri yleisö osaa arvostaa pieniä eläimiä, kunhan saa tietoa niiden elämästä. Syyskuun lopussa Ötökkäakatemia osallistui Oulussa suureen, mainioon yleisötapahtumaan, kun vietettiin Tutkijoiden yötä 2019. Pieniä hyönteisiä ajatellaan usein massana, mutta tutkijoiden subjektiivisen kokemuksen mukaan hyönteisten käyttäytyminen osoittaa, että niiden joukossa on suorastaan tolkullisia persoonia, niillä on Järkeä ja tunnetta.

Äitienpäivänä professori Arja Kaitala pohdiskeli Jälkeläishoitoa. Pohdinnat vanhemmuudesta jatkuivat isänpäivänä. Millainen on Koiras yksinhuoltajana?

Hallintoa ja vaikutusvaltaa Tammikuussa kasvibiologian professori, Helsingin yliopiston dekaani Jaakko Kangasjärvi kertoi, millaista on Dekaanin työ, ja loppuvuodesta Helsingin yliopiston rehtori Jari Niemelä, Rehtori, hallitsija, avasi toimenkuvaansa. Jari Niemelä on taustaltaan kovakuoriaistutkija, kaupunkiekologian professori vuodesta 2000 ja entinen Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan dekaani. Rehtorin viesti oli, että yliopiston tehtävä on tuottaa tieteellistä tietoa päätöksenteon pohjaksi.

Helmikuussa Ouluun Oikos-konferenssiin kokoontuneet ekologit ja evoluutiobiologit keskustelivat oman tieteenalansa tutkimusten yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, miten tuo tieto saadaan välitettyä eteenpäin. Tiedonvälitys on vaikea laji: Visainen viestintä

Muutosta ilmassa Luonnon monimuotoisuutta, lajikirjoa menetetään, ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja kemikaalit uhkaavat monien lajien selvitymistä. Elinympäristöjen pirstoutuminen vaikeuttaa eliöiden mahdollisuuksia sopeutua ihmisen aiheuttamiin nopeisiin muutoksiin. Jyväskylän yliopiston professori Leena Lindström kertoi koloradonkuoriaisen leviämisestä Suomeen. Miten Vieraslaji kotiutuu? Oulun yliopistossa Sami Kivelä perehtyy perhosten sopeutumiskykyyn kaupungistumiskehityksessä ja selvittää, mitä on Kaupunkievoluutio. Nyt.

Jyväskylän yliopistossa on valtavia hyönteisten laboratoriokasvatuksia ja vuosikausien havaintosarjoja. Niitä tarvitaan, kun tutkimuskohteena on Värikäs peto-saalissuhde. Jyväskylän yliopiston evoluutiobiologian professori Johanna Mappes johdattaa väreineen luonnon monimuotoisuuteen liittyvien peruskysymysten äärelle.

Apurahaa, mahtavaa! Ötökkäakatemian tutkijoita ilahduttivat Nesslingin säätiön syksyn apurahamyönnöt. Christina Elgert keskittyy kolmivuotisen apurahan turvin väitöskirjatutkimukseensa valosaasteen vaikutuksista ja Lotta Kaila ryhtyy Tukesin Virkamiehestä tutkijaksi selvittämään hyönteistorjunta-aineiden vaikutuksia pölyttäjiin. Kyseessä on silkka Torjuntavoitontavoittelu.

Työ neuvoo ja muokkaa tekijäänsä Lumi Viljakainen on Vastustuskyvyn jäljillä. Hänestä, aiemmin esiintymistä jännittävästä ja ötökkäkammoisesta henkilöstä, kasvoi työstään nauttiva opettaja ja muurahaistutkija. Evoluutiobiologi ja muurahaistutkija Heikki Helanterä on hakeutunut työhön suurten kysymysten äärelle, tutkimaan Yhteistyötä ja konflikteja. Parinkymmenen vuoden tuttavuus muurahaisiin innoitti Katja Bargumin ja Heikki Helanterän kirjoittamaan yleistajuisen teoksen. Suuri suomalainen muurahaiskirja on tervetullut ja kiitetty tietopaketti tärkeistä avaintekijöistä luonnon toiminnassa.

Tutkijoilla, kuten muillakin kansalaisilla, on työn lisäksi hoidettavanaan perheasiat, byrokratiat, talous ja arjen aikataulut. Harrastukset ovat hyväksi. Yksi tutkija paukuttaa rumpuja, toinen näyttelee ja larppaa, kolmas tanssii, neljäs kokkaa. Tarhamehiläisten hoitokin voi nikkarointeineen olla rentouttavaa puuhaa, kuten Anna-Maria Borshagovski Mehiläistarhauksen talvi -blogissaan kertoo. Tutkijan kannattaa ottaa omat lahjansa käyttöön. Matti Nummelin kirjoittaa Olavi Sotavallasta, jolla oli taito saattaa Luonto nuoteiksi. Hän kykeni absoluuttisella sävelkorvallaan tunnistamaan ja tallentamaan hyönteisten ääniä nuottipaperille.

Matti Nummelin.

Tutkijalla on tarinansa Biologilla työ on kuitenkin usein elämäntapa. Moni tarttuu rohkeasti uusiin haasteisiin ja siirtyy työpaikasta ja tutkijatiimistä toiseen. Myös tutkimuskohde elämän ilmiöiden selvittämiseksi saattaa vaihtua moneen kertaan, kuten Topi Lehtosella Kaloista kiiltomatoihin. Yhteydet tiedeyhteisöön säilyvät usein vielä eläkkeelläkin. Siitä todistavat Matti Nummelinin Tyyppiyksilöllinen tarina sekä Veikko Huhdasta kertova Maanläheinen blogi. Oppi elämästä kantaa.

Hyvät Ötökkäakatemian seuraajat, yliopistojen ja niiden kenttäasemien osaava ja ystävällinen henkilökunta, suurenmoiset tutkijat,

LÄMMIN KIITOS TEILLE KAIKILLE JA HYVÄÄ VUOTTA 2020!

Iiris Kalliola, Huippututkimus tutuksi -hankkeen koordinaattori 2018-2019.

Ötökkäakatemian tutkijoita.
Hyvällä tiellä. Oulanka 2019. Kuva Iiris Kalliola

Ötökkäakatemian nettisivuja kurkkaa kuukausittain pari tuhatta yksittäistä vierailijaa, Twitterissä seuraajia on kertynyt lähes 1300 ja facebookissa liki 700.

Tieteen tiedotuksen tuki mahdollisti Huippututkimus tutuksi hankkeen vuosiksi 2018 ja 2019. Kiitos!

Ötökkäakatemian ja Tieteen tiedotuksen logot.

 

Categories: